Larvik

Tälläisessa pienessä merenranta kylässä yöni vietin. Isäntä oli suunnistusmiehiä ja käynyt monet ikämiesten MM- kisat, myös Jukola on hyvin tuttu. Kehaisin että on minullakin monta hyvää suunnistaja tuttua.

Pyykit sai illalla konepestyä ja hyvin sain nukuttua. Aamulla isäntä pisti ulkoterassille aamukahvit ja pari leipää tehnyt valmiiksi. Toinen oli perinteinen juusto päällys ja toisessa oli reilusti voita ja mansikkahilloa, olisiko tässä se Norjalaisten voiman lähde?

Yöllä satoi aika rajusti, mikä oli ennustettua. Aamulla sade lakkasi samoihin aikoihin kun silmäluomen suostuivat väistymään katseen tieltä. Oli jotenkin upeaa lähteä usvaisessa kelissä ja suoraan rantareitille, kävi taas mielessä miksi kannatti lähteä matkaan.

Mäkien haasteet

Sai jo alkumatkasta tuta vuorien haasteet. 1,3km nousu n. 8% nousukulmalla pisti reidet testiin, rauhallisella temmolla ja pienimmällä vaihteella nousun selätin.

Piti muutaman kerran pysähtyä matkan varrella ihan vaan nauttimaan näkymästä. Yhden pienen järven rannalla vaihdoin kuulumisia Sveitsiläisen pariskunnan kanssa, jotka oli matkailuautolla liikenteessä.

Blogia kirjoittelen nyt 25km ajon jälkeen, sattui kahvipaikka sopivasti. Pitää myös juomavarastoa täydentää samalla.

Tietyö haasteet

Alkumatkasta meni hienosti siihen kahvipaikalle asti, siitä rupesin etsimään reittiä halutulle tielle kohti etelää. Katsoin että olen tullut noin 1,5km ohi paikan mistä piti kääntyä, siinä oli tietöitä ja en ollut huomannut risteystä. Ajoin takaisin ja ei löydy tietä oikeaan suuntaan, ainut risteävä tie meni väärälle puolen niemenkärkeen. Kartassa se tie näkyi, mutta nyt siinä oli 50m syvä rotko ja koneet mylläsi.

Noiden vuorten ja rotkojen yli ei pyörää lähdetä työntelemään ja takaisin sinne huoltoasemalle. Täältä lähti moottoritie ja yksi tie samaan suuntaan, sen yhden tien edessä korkea aita. Raavin päätäni ja pyörin ympyrää, ei keksi mihin menisi. Alkoi verenpaineet nousemaan, joudunko soittamaan vaimolleni en tule kotiin, ei löydy reittiä.

Pyörätietä käveli varmaan äiti ja tytär koiran kanssa, kysyin ovatko paikallisia ja olivat. Kerroin ongelmastani ja sanoin ettei minun karttani tai mapsini löydä reittiä mitä pystyisi ajamaan. Hekin olivat ihmeissään miten pääsen, mutta sitten neuvoivat kiertotien joka meni ensin pellonreunaa ja sitten hautausmaan poikki, sieltä pääsin asutus alueella ja viimein kartalle. Tähän säätämiseen meni aikaa varmaan puolitoista tuntia ja tuli n. 7-8km lisää matkaa.

Maisemat

Kun pääsin takaisin oikealle tielle, puhaltelin hetken ja laskin tunnetasoa. Tämän päivän maisemat kyllä korvasi pienet ongelmat, sillä olivat uskomattoman hienot. Noihin kuviin tunnelman vangitseminen on vaikeaa, yritän kuitenkin.

Tie oli tänään ylös-alas menoa. Kun viitisen tuntia hinkkaa noita 5-10% nousukulmia, alkaa pienen pojan reidet olemaan lepoa vailla. Kilometrit 96,5 aikaa 5 h 9 min.

Lepopaikka on moottoritien varressa ja tässä on kauppa sekä monta ravintolaa samassa ryppäässä. Täälläkään ei ole respaa ja ovikoodi tuli tällä kertaa sähköpostiin. Se koodi ei vaan toiminut, olisi saattanut jonkun äkkinäisen yllättää, mutta ei minua. Tuli Norjalainen mies ja kysyi onko ongelmaa, sanoin ettei koodi toimi. Hän soitti johonkin ja sai uuden koodin jolla laatikko aukesi ja siellä oli minun nimellä kulkukortti.