Hotellivaraukset

Vielä Liechtenstein hotellista. Täällä maassa tuntuu kaikki maksavan, katsoin jo etukäteen ettei huoneita edullisesti irtoa. Pääkaupunki Vaduz huonehinnat lähti 250,- ylöspäin kun niitä joskus silmäilin. Nyt tein peliliikkeen ja jätin varauksen ihan viime kilometreille ennen maan vaihtoa. Hinnat tuppaa tippumaan jos huone meinaa jäädä tyhjäksi. Ajattelin jos en saa täältä järkevään hintaan, yövyn Itävallan puolella. Sain huoneen 125,- mikä on halpa täällä, vaikka ei minun matka budjetissa.
Taas oli uudenlainen respa, ihan sai kaiken tehdä itse. Tietokone oli siis vastassa, josta ensin valittiin kieli, ei ollut Suomea yllättäen valikossa, otin Englannin. Sitten naputat varausnumeron, jonka sait booking kautta. Sitten nimi, osoite, passin numero jne. Sitten pääsi jo maksamaan, kortti koneeseen ja rahat tililtä. Sitten vielä piti tulostaa ovikortti, millä pääsi huoneeseen ja ulko-ovesta.
Kone ei kertonut mihin laitan pyörän, enkä sitä siltä kysynyt. Vein sen kerrosta alemmas ja pistin yhteen patteriputkeen kiinni. Huomenna vien kortin pois ja vilkutan koneelle. En tykkää tyylistä.
Aamulla siellä oli oikea ihminen, tervehdin ilolla. Varmistin häneltä sisältyikö tähän aamupala, itsellä oli takaraivossa ajatus että ei. Hän sanoi, tottakai otatko teetä vai kahvia. Minulla oli jo kassit pakattu ja menossa pyörää hakemaan. No empäs mennyt, vaan nautin aamupalan ilman kiirettä.
Teiden kunto

Tiet on ollut pääsääntöisesti hyväkuntoisia. Unkarissa huonoimmat ja tuntuu että parantuneet laadullisesti mitä pidemmälle matka jatkunut. Sveitsissä olen pariin otteeseen ajanut ja tiesin ettei täällä ole niissä ongelmaa.
Autot myös kunnioittaa hyvin pyöräilijää, vähän tullut liian läheltä ohituksia ja on kuitenkin ehtinyt muutama jo ohi mennä.
Sveitsin rajalle oli 9km ja siihen asti melko helppoa maastoa. Sitten pääsi taas koittamaan reiden kestävyyttä. Nyt nousu oli hieman loivempaa ja ajettavaa, toki pienintä sai käyttää. Muutama sata metriä ylöspäin, ei siis matkassa vaan korkeudessa. Sieltä vauhdikasta laskua useita kilometrejä, korvatkin napsahti lukkoon laskussa.
Luontoradio


Jos lintuja tuntisi näöstä tai äänestä, epäilisin että tällä matkalla saisi aika monta lajia pongattua. On niitä mukava kuunnella vaikka ei heitä nimeltä tunne.
Näistä aisteista olen kai aiemminkin maininnut, leikatun ruohon tuoksu, linnun laulu, pienet kiehtovat kylät, vuoret ja järvet. On siinä päivän mittaan aika hyvä kattaus.
Teiden varret on myös todella siistit, kiinnitti äsken huomion kun yksi roska näkyi pellolla. En ymmärrä niitä älykääpiöitä jotka heittää roskat luontoon, meillä Suomessa tähän tasoon vielä paljon matkaa. Mikäli tällä kanavalla on joku joka heittää yhdenkin roskan luontoon, lopeta seuraaminen, Kiitos.
Optinen harha

Olen tähän samaan törmännyt useita kertoja vuoristossa, silti se aina hämmästyttää. Etempää näyttää että tuollahan on mukavaa pientä laskua edessä, sitten kun olet siinä "laskussa" huomaat polkevasi pienellä vaihteella maltillisesti mäkeä ylös.
On myös reisi rauhoittunut, tänäänkin olisi ollut muutama maantiepyörän seuraus mahdollisuus, mutta tyydyn omaan tasaiseen ja rauhalliseen vauhtiin.
Olen joskus sanonut etten reissullani käy kansainvälisissä pikaruokaloissa, arvatkaa missä istun? Muutama pisara tuli taivaalta ja mietin ettei nuo haittaa. Täällä vuoristossa tuo keli vaihtuu nopeasti ja lähes seuraavassa hetkessä rupesi vettä tulemaan taivaalta urakalla. Tämä Mäkkäri oli just kohdalla ja hyvähän tässä on kuivana ja lämpimässä blokia naputtaa.
Rein virtaa




Aika monta jokea on matkalle sattunut. Rein virtaa Liechtensteinin läpi ja kohtasin sen Sveitsin puolella. Sivuhaara jonka lähellä majoitun on Hinterrhein.
Majoituksen varasin poikkeuksellisesti jo eilen, sillä tällä välillä Lago Maggiore järvelle asti on aika niukasti tarjontaa. Alku illasta lupasi eilinen säätiedote myräkkää, siksi en ottanut majoitusta kovin kaukaa. Vielä ei myräkkää näy, mutta nopeasti tulee jos on tullakseen.
Olen pienessä kylässä, tunnelma on hyvin rauhallinen, kuten ehkä tuosta terassin kuvasta voi aistia. Kirjoittelen tässä blokia hyvissä fiiliksissä, matka on ollut mahtava tähän asti. Toki yhden asian jättäisin pois jos valita saisi.
Keittiö aukeaa vajaan tunnin päästä, en tiedä mitä tarjolla, mutta etempää en lähde ruokaa etsimään. En ole reissussa vielä huonoa ruokaa saanut, ehkä siihen vaikuttaa kokeiluhaluinen ruokavalio sekä jatkuva nälkä.
Näihin mietteisiin ja tunnelmiin päättyi tämä tarina.
Toivottavasti teet jonkinlaisen ”kirjasen” kuvien kera matkastasi. Nostan hattua jaksamisellesi, ja innostukselle kohdata uusia haasteita💪
Maisa. Olishan se hyvä muisto. Tänään kohtaan haasteita, vuoria.
Hyvin taitaa vielä jaksaa, kun ei ole välipäiville ollut tarvetta?
Ehkä olis tarvettakin ollut, mutta ei ole huvittanut jäädä mihinkään norkoilemaan.