3.10.2019

Sopeutuminen liikenteeseen

Rooman keskustassa ajo

Minulta on kysytty millaista on ajaa suurkaupungissa? Periaate on sama kuin Ruokolahdella ajaisi, erona toki että täällä saattaa olla neljä kaistaa samaan suuntaan ja yhdellä kadulla saman verran autoja kuin koko Ruokolahdella.

Varovainen pitää olla, mutta myös terve itseluottamus. Jos rupeat jokaista autoa väistämään et pääse sieltä pois koskaan. Ajat liikenteen mukana ja kättä merkiksi minä tulen tähän väliin, Italiassa pyöräilijä saa tilaa erinomaisesti.

Ruuhkissa pyörällä etenee selkeästi autoja nopeammin, autojen jonottaessa puikkelehdit reunassa tai keskikaistaa ohi ruuhkien, myöskään tämä ei aiheuta närää vaan on normi käytäntö.

Voi kun Suomeen saataisiin sama kulttuuri tartutettua. Kyllä se tulossa on, sillä Helsingin keskustassa ajessani olen huomannut selkeää parannusta.

Pisaa kohden

Aamu oli tukkoinen, vetäisin nappia naamaan ja lähdin etsimään aamukahvia. Takaisin kämpille ja Suomen uutiset selailin punkassa pitkällään, olo koheni jo huomattavasti kun sai röörit auki ja evästä.

Kamat kassiin ja menoksi ajatuksella tänään mennään rauhallisella vauhdilla ja riittävästi vaatetta päällä.

Ajelin keskustasta ulos Vatikaanin läpi ja muutaman kilometrin jälkeen pysähdyin täydentämään juomavarastoni. Ostan usein juomat pienistä kahviloista jossa juomat kylmäkaapissa helposti saatavana ja pyörää ei tarvitse lukita kun on silmissä.

Myyjä oli Rooman "paikallinen Kymäläinen", pitkän huiskea pyöräharrastaja. Hän heti kysyi mistä olen, mistä tulet, minne menet? Annoin vastaukset kysymyksiin ja hän rupesi heti minulle reittiä ehdottamaan, reitti olisi johtanut sisämaahan ja minä olin päättänyt pysyä rannikolla. Sanoin että aikomukseni on ajaa SS1 tietä, johon hän sanoi että alkumatkalla kova liikenne ja paljon erkanevia teitä, ole todella varovainen. Tässä oranssi ajotakki oli taas paikallaan jo ihan näkyvyyden takia. Jäi kysymättä oliko hän Rooman pyöräilijöiden puheenjohtaja?

Naapureita

Menin pitämään sadetta yhden marketin lipan alle, jossa oli kolme muuta pyörämatkaajaa myös parkissa. Olivat Virosta kymmenen päivän visiitillä hieman isommalla kuormalla ja heillä oli selkeästi varustus omatoimiseen yöpymiseen.

Oli mukava vaihtaa kuulumisia naapurimaan edustajien kanssa, he kysyivät olenko yksin, kuten lähes kaikki joiden kanssa jäänyt juttelemaan. Se siis selkeästi ihmetyttää ihmisiä, mutta olen tullut itseni kanssa aika hyvin toimeen. Kysyin luvan kuvan ottamiseen ja sen julkaisemiseen blogissa, heille se sopi ja annoin osoitteen mistä kuva löytyy.

Tuuli väärästä suunnasta

Ajoin lähellä rannikkoa ja normaalisti tuulee aina mereltä, mutta tänään tuuli oli merelle päin. Tuuli oli varsin voimakas ja jossain vaiheessa kun hetken puhalsi takaa vauhti pomppasi itsestään 10km ylöspäin, vastaavasti kun sain tuulen naamaan tippui vauhti saman verran.

Tuuli saattaa vaikuttaa kymmenillä kilometreillä päivän taipaleeseen jos se on sillä päällä. Tielle lensi puiden oksia, roskaa ja pyöri siinä yksi vaippakin onneksi ilman lasta.

Meri oli oudon näköinen sillä normaalisti se kuohuu kovalla tuulella, nyt se oli todella rauhallinen suorastaan pelottavan näköinen.

Illanvietto

Katsoin alueen tarjonnan mapsin kartalta. Tien varressa useampi, en ruvennut varaamaan vaan ajattelin käydä ovella. Ensimmäinen oli täynnä ja toisessakin ensin sanottiin ettei yhden hengen huoneita ole, no niitä harvemmin on. Kysyin mitä kahden hengen huone maksaa, 90,- Oli se aika suolainen hinta mutta alkoi aurinko laskea enkä jaksanut enää metsästää.

Normaalit kaksiotkin oli loppu ja antoivat minulle swiitin samaan hintaan. No en minä siitä pahastunut vaikka takkapuita ei ollutkaan varattu.

Isäntä heitti minut parin kilometrin päähän ravintolaan syömään ja lupasi hakea soitosta myös pois. Ravintolassa oli vanhempi pariskunta Floridasta samasta majapaikasta, näin sen miehen siellä istumassa. Söimme eri pöydissä, mutta juttua riitti ja hauskin oli kun otin puheeksi Trupin ja Niinistön tapaamisen. Sitä miestä nauratti armottomasti kun Niinistö huitaisi Trumpin käden pois. Meillä oli hyvin yhteneväinen näkökanta Amerikan johtajasta, jääköön se suureksi arvoitukseksi. Tulin heidän kyydillä kämpille.

Päivän matka 101km (tässä mukana eilisiltainen 8km Roomassa ajo) Kirjanpito pitää olla kunnossa, ettei tilintarkastaja anna moitteita. Aika 4h 58min.

Kommentit

4 comments on “Sopeutuminen liikenteeseen”

  1. Hyvä että matka jatkuu hyvissä merkeissä, pienet vastoinkäymiset kuuluu asiaan. Sehän on matkan suola, hyvät kokemukset tuntuvat sitten todella hyviltä. Tsemppiä🤗

  2. Heippa Juha! Hannu antoi osoitteen ja tutustuin näin myöhäisherännäisenä koko sun kirjalliseen tuotantoon kerralla ja pääsin hengessä mukaan reissuun. Onpa ihan hykerryttävää lukea noita kokemuksia ja huomioita ! Jätän väliin kyseenalaisen nautinnon pyörällä erityisesti ylämäkeen hinkkaamisesta, mutta on varmasti mahtava fiilis ns. haistella atmosfääriä ja ihailla maisemia. Ja otat muuten tosi hyviä kuvia!
    Mielenkiinnolla seurataan jatkokertomusta täällä Merenlahdella.
    Myötätuulia matkalle ja menestystä majapaikan metsästykseen...!

  3. Tässä vielä toimistolta viikonlopun viettoon lähtiessä piti tarkistaa, josko olisi tullut jotain uutta. Olihan sitä ja heti tuli taas hymy huulille matkapäivitystä lukiessa. Hyviä nostoja aiheen ympäriltä, kuten nyt tämä liikenneasiakin. Vaikka liikenne on välimeren maissa joskus yhtä kaaosta, en ole siellä koskaan joutunut samanlaisiin vaaratilanteisiin tai tieraivon kohteeksi kuin kotimaassa. No enemmän olen täällä tietysti kyllä liikkunutkin.

    Jatkukoon matkasi La Madonna del Ghisallon suojeluksessa!

  4. Siis onko Trevin suihkulähteellä aina tuollane tungos😨 luulis näin syksyllä jo helpottaneen.
    Tuo kuva tien vieressä olevasta puutarhasta tai puistosta, miten sen nyt ottaa, lepuuttaa silmiä. Oispa itellä ees muutama neliö tuollasta...
    Koita veivata ahkerasti, kohta tulee vetoapua kotimaasta 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.