Aamu alkoi perus Italialaisella aamupalalla, kahvi ja täytetty makea croissant. Ei aamupala ihan minun makuuni, mutta muuten loistava hinta-laatu suhde majapaikassa.
Ensimmäiset 11km oli pelkkää alamäkeä, sitten tuli onneksi 6km nousua ja pääsi aukomaan eilen jumiutuneita jalkoja. Ei heti totelleet komentoja, mutta kun sai niihen lämpöä niin lähtihän se ketju pyörimään.
Kävin paremmalla aamupalalla reilun tunnin ajon jälkeen, cappuzino ja kaksi juuri paistettua kinkku-juusto täytteistä leivonnaista maksoi 3,50 no jätin 50centtiä copertoa. Mitä saa Suomesta neljällä eurolla, no sen kahvin😂
Etna näyttäytyi vain silhuettina pilvien takaa. Pilvet oli alhaalla tai sitten se huippu on vaan niin ylhäällä. Tuossa artikkeli kuvassa se hieman hohtaa pilvien välistä, paljas silmä erotti kyllä paremmin.
Viinitarhat
Näitä riitti reitin varrella, välillä oksat tunki aidan välistä tien puolelle kuin kutsuen maistamaan ja minähän tartuin syöttiin. Liekkö ympäristö saanut hullaantumaan vai oliko ne oikeesti niin hyviä.
Kyselin yhdeltä viinin viljelijältä näyttäytyykö Etna tänään paremmin, häviääkö pilvet. Ei hän osannut sanoa, opasti minua kyllä rinteelle. Nousua tuli eilen omiksi tarpeiksi, ei meinannut viimeiseen tuntiin saada jalkaa satulan yli ilman kramppia. Jatkoin siis kohti Randazzoa kun taivaalta tuli ensimmäiset pisarat, sitten ei enää ollut toivoa pilvien kaikkoamisesta, oli kuitenkin mukava kun edes ääriviivat näkyi valtavasta tulivuoresta.
Linguaglossa söin Etna pastan ja katselin kylää. Paikalliset ukot istui porukoissa ja koiria vaelsi kadulla, perus meininki siis. Muutama turistiporukka töllisteli näyteikkunoita hyvin viihtyisän näköisessä kylässä.
Täältä olikin lähes pelkkää laskua rantatielle Catanian ja Messinan väliin.
Otin kuvan komeasta messinki hevosesta, koska tiedän että useampikin seuraaja on hevos ihmisiä.
Tämä päivä menikin lähes huilailun merkeissä. Ajelin vielä parikymmentä kilometriä rantatietä rakennuksia ja maisemia ihastellen. Matkaa tuli 90km ja aikaa satulassa 4h 20 min. Tuo Garmin pysyttää ajanoton heti kun pyörä pysähtyy, siksi nuo ajat saa hyvin muistiin. Majapaikkana pieni perhe hotelli, jossa isäntä pullotti tomaattimehua samalla kun hoidettiin kirjautuminen. Minä rapsutin koiraa joutessani. Tämä on juuri sitä mitä hain, ei mitään kasvotonta hotelliketju.
Joka päivä seuraan matkantekoa ja anatomia asiat eivät näköjään pääse unohtumaan edes Etnan rinnoi...(.anteeksi) rinteillä.
Mutta on meilläkin viitteitä siltä niemimaalta, korjattiin viinisatoa juuri Ailan kanssa ja saatiin varmaan 30 l viinirypäleitä.
Nyt lähdetään Kourulan Nesteelle kahville +7 ja pohjoistuuli 6 ms.