Hyvä aamupala kruunaa lähdön

Nukuin kohtuullisesti, hieman vaivasi eilen kipeäksi tullut kurkku ja vatsan kurninta. Tarkoitus oli illalla syödä majapaikassa, mutta ei ollut ravintolassa henkilökuntaa. Kassista löytyi pussillinen pähkinöitä ja vettä, otin myös pari asperin zippiä pahimpaan nälkään.

No pienet vastoinkäymiset kuuluu elämään ja en anna sen pilata tunnelmaa. Itseasiassa Vesalan älä tuu droppaa mun tunnelmaa on noussut matkani listahitiksi. Tiedoksi Paula jos luet tätä blogia (mikä on aika todennäköistä), alkaa olla se biisi kohta tuttu läpi Italian. On useampi viinin poimija sen kertosäkeen suustani kuullut kun olen otsa hiessä vääntänyt mäkiä ylös.

Tässä hotellissa oli kaksi huonetta joissa oli 50% käyttöaste viimeyönä. Aamulla seitsemän jälkeen rupesi kuulumaan ääniä ja tiesin jonkun tulleen paikalle, tein aamutoimet sekä pakkasin kassit ja menin katsomaan tilanteen hieman ennen kahdeksaa.

Ei ollut se eilen puhelimessa ollut mies keittämässä kahvia, arveli varmaan jos en ole yön aikana lauhtunut rupeaa läski tummumaan. Kun asiaa mietin niin näytin varmaan eilen illalla kamerassa enemmän pankkirosvolta kuin pyörämatkaajalta, sillä minulla oli Urheilu Koskimiehen lahjoittama tuubihuivi (kiitos Jukka) kasvojen peittona ja mustat lasit.

Rouva kysyi minulta haluanko munakkaan ja paahtaako hän leipää, no arvatkaa mitä vastasin eilisen pähkinä illallisen jälkeen. Kaikki tuli pöytään tarjoiltuna, kahvia pari mukillista, juustot, leikkeleet, jugurttia. Läksin hyvällä mielellä kohti Roomaa.

Varovaisuutta liikenteessä

Ajoin tänään muutaman sata metriä harhaan, joka oli varsin epämukava koukkaus. Katsoin Mapsista ennen risteystä mihin mentävä, sillä yksi niistä kolmesta tiestä menee tunneliin ja sinne minulla ajokielto. No minä eksyin tietysti sille tielle, siinä oli pienempi tie sillan alla samansuuntaisesti (mitä en ensin nähnyt) ja se sekoitti minut. Työnsin pyörää kapeaa ränniä väärään suuntaan torvien soidessa, viimein pääsin matalamman kaiteen kohdalle ja nostin pyörän yli. Siitä rinnettä pitkin alatielle missä koira tuli haukkumaan minua kummissaan, sanoin koiralle tutto bene ja olimme molemmat tyytyväisiä tilanteeseen.

Eilen oli monta tunnelia ja niissä on mielestäni ehdottomasti oltava vilkkuvalot, takana punainen ja edessä valkoinen, se on halpa henkivakuutus. Minulla on kaksi punaista vilkkua, jos joudun ajamaan pimeässä laitan toisen vilkun kypärään kiinni, sillä jos vilkku sammuu sitä ei itse voi havaita.

Yksi varottava asia on rojut tien reunoissa, olen useammat sirpaleet onnistunut kiertämään. Siitä ei pääse mihinkään että tämä asia on Italiassa perseellään.

Kaasu pohjassa

Tänään keskityin Roomaan pääsyyn sillä tie SS148 on varsin tympeä, lähes tasainen ja maisemat ei päätä huimaa. Rantoja seuraillen olisi toki ollut enemmän nähtävää, mutta tavoite oli yöpyä Roomassa.

Oli tänään tosi helpon tuntuista ajoa, edes hieman karkea kurkku ei menoa haitannut. Myös kevyt myötätuuli helpotti menoa. Roomaan sisääntulo oli suorastaan hämmästyttävän helppoa, erkanin Pomezian jälkeen SS tieltä ja keskustaan tulin hyvin rauhallista SP95b tietä. 125km matkaan käytin alle 5h ajoaikaa.

Ensimmäinen ilta Roomassa

Huoneen sain melkein helposti ja hyvin keskustan tuntumasta, halvalla täältä ei niitä kyllä saa.

Sain pestyä ajon hiet pois ja läksin etsimään ruokapaikkaa. Yllättävän nopeasti täällä Roomassa tulee tuttuja, sillä pysähdyin katsomaan ruokalistaa ja tarjoilija tietysti heti esittelemään tarjontaa. Sanoin että vastahan me juteltiin, sillä tullessani pysähdyin keskelle katua katsomaan puhelimesta karttaa ja tämä kaveri pyysi minua kohteliaasti siirtymään taksin tieltä, sanoin sorry nukahdin. Tarjoilija nauroi että sinäkö se olit, lasit ja kypärä päässä ei ehkä tunnista.

No minä jäin siihen pastalle ja juteltiin matkastani, joka tuntui kiinnostavan häntä kovin. (vaikka tiedän että ne tulevat eurot kiinnosti enemmän). Lasi viiniä kyytipojaksi ensimmäisen Rooman vierailun kunniaksi.