Pientä haastetta

Eilisillan hotelleissa oli valinnan varaa, hintahaarukka booking sivuilla 40,- - 900, - välillä, otin siitä välistä 66,- huoneen sataman läheltä. Kun tulin paikalle siellä oli ovet lukossa ja ovisummeria soittaessa ei kukaan vastannut, otin puhelun ja soitin saapumisestani. Italialainen nainen selitti mahdottomasti omalla äidinkielellään ja emme päässeet puusta pitkälle. Otin sanakirjan ja pistin muutaman lauseen ja sanan muistiin, uusi puhelu. Nyt hän jo nähtävästi ymmärsi minun tuloni, mutta enhän minä ymmärtänyt mitä hän vastasi. Sen sain selville että problema on ja hän tulee paikalle.

Hän saapui vartin päästä ja onneksi pyysi jotain lähikuppilasta tulkiksi. Kaveri selitti Lontoon murteella ettei varaukseni näy ja huoneet täynnä. Näytin puhelimesta varausnumeron, mutta ei se enää auttanut kun ei ollut vapaita huoneita. Nainen järjesti minulle samasta rakennuksesta toisen B&B paikan ja maksoin siitä saman hinnan. Onnellinen loppu tälläkin tarinalla.

Amalfin rannikko

Ei turhaan paikkaa kehuta, tosin koko rannikko on henkeäsalpaavaa. Kävin tutustumassa katetraaliin, joka oli enemmän kuin 3, - lipun hintainen. Keskustori täynnä turisteja, mutta ei hihastanykijöitä ostoksille. Otin tuoresitruunamehua ja katselin ihmisvilinää katetraaliin portailla, missä näin myös ensimmäiset Suomalaisetkin reissullani.

Amalfista lähdettyäni bussi ohitti minut ennen tunnelia, kuulin tunnelissa epämiellyttävän rusahduksen. Oli bussi ja vastaan tullut pikku mersu pistäneet nokat vastakkain. Sanoisin että ei kovin fiksu liike ollut Mersulla käydä taistoon linja-auton kanssa.

Kaunein ajamani tie

Olen muutaman tienpätkän eri maissa ja kylissä kurvaillut, mutta tämä tie vie voiton kaikista. Toki lyhyitä upeita pätkiä löytyy monestakin paikasta, mutta tämä on noin 50km yhtä ilotulitusta. Maltoin ajaa rauhallisesti sekä pysähdellä nauttimaan näkymistä ja myös kuvia tuli otettua rutkasti, vaikka niihin on vaikea maisemaa vangita.

Maisema on sama vaikka menee hyppykepillä, mutta nyt kannustan pyöräilijöitä kokemaan tämän tien kerran eläissään. Voin vakuuttaa että ei tule pettymystä. Tie on niin kapea ja mutkainen, ettei autoa saa parkkiin juuri mihinkään, mutta pyörällä kurvailet ruuhkien ohi ja nautit tunnelmasta.

Tie menee meren ja n. 250 korkeusmetrin välissä eli ei siis ihan valtavia nousuja. Loppumatkasta Sorrentoon jos menee pidempää reittiä, kuten tein nousee tie lähelle puolta kilometriä. Tosin sieltä oli mukava laskea viimeinen 10 km Sorrentoon.

Muita kulkijoita

Tällä tiellä oli pyöräilijöitä todella paljon ja se ei hämmästytä. Tuossa yläkuvassa on pari kaveria kolmen miehen porukasta (se yksi otti kuvan), kaksi oli nuorta miestä kuuden kympin molemmin puolin ja se yksi kaveri jo kokeneempi pyöräilijä 88 vuotta oli herralla ikää. Pyörä kulki vielä mukavasti, tästä voi siis päätellä että ajo vuosia vielä jäljellä jos luoja suo.

Olimme kuvaustauolla Saksalaisen kolmikon kanssa. Heillä lähes sama matkasuunnitelma kuin minulla, mutta jaettuna kolmelle vuodelle ja noin viikon pätkiin. Olivat toisessa vaiheessa menossa. Todella mukava jutella ihmisten kanssa jolla sama harrastus ja päämäärä.

Päivän matka 68km ja aika 4h 12 min. Nousumetrejä tuli toista kilometriä.

Sorrento

Laulun sanoin palasin Sorrentoon, vaikka sieltä en ole koskaan lähtenyt. Tuli kyllä ajatus mieleen, että palajan joku päivä vaimon kanssa❤️