Sateinen aamu

Raottelin verhoa jo ennen kellon soittoa, kevyttä sadetta ilmassa. Eilen illalla tuli aika yhtä-äkkiä ukonilma päälle, todella komeaa jyrinää ja salamointia. Katselin sitä parvekkeelta, sopivaa iltaohjelmaa. Televisiota en ole avannut koko reissulla ja puhelinkin on äänettömällä, saa keskittyä olennaiseen.

Kävin syömässä hyvän ja täyttävän aamupalan, vaikka tänne tullessani söin sen sopan ja illalla huoneessa croissantin, sämpylän ja muffinssin, niin jo oli kauhea nälkä. Taisi se viimeinen 25km nousu pätkä syödä pari kaloria.

Nyt on hyvää aikaa kirjoitella blokia ja odottaa sään selkeytymistä, joka pitäisi olla luvassa. Oikeastaan hyvä kun tulee lisää lepoaikaa, sillä nousua on vielä tiedossa.

Tämä blokiin kirjoitus on mukavaa vastapainoa pyöräilylle. Täällä kun ei huoneessa ole juttukaveria, niin tällä tavalla pysyy yhteys muuhun maailmaan. Kiitokset kaikille jotka kehdanneet kommentteja heittää, niitä on mukava lukea.

Raju alku päivälle

Hotellilta oli vajaan kilometrin aika jyrkkä lasku ja sitten taas mentiin. Nousu alkoi jyrkkänä ja siihen oli hyvä lähteä eilisestä tyhjentyneillä ja kylmillä jaloilla. Olin noin kolme kilometriä kiivennyt, osin polkien osin työntäen. Tulin yhden sillan alle ja mietin että majoitun tähän, sillä hiki valu silmiin ja reidet huusi apua. Tarkistin kuitenkin varusteluettelosta, ettei minulla ole telttaa, makuupussia, eikä retkikeitintä. Matkan on siis jatkuttava.

Työnsin, poljin, huilasin ja katselin maisemia. Mäen jyrkkyydestä ja pituudesta kertonee sekin, että levennyksillä oli varattu vettä autoille keittämisen varalle.

Reilu seitsemän kilometriä ja toista tuntia myöhemmin olin mäen päällä. Luulen ettei autoilla siihen tulleet osanneet arvostaa sitä samalla tavalla. Olin matkan varrella lisännyt vaatetta jo pariin otteeseen, sillä ilma viileni aika rajusti. Nousua majapaikasta mäelle n. 600m vertikaalisesti.

Mäen huippu oli 1 800 metriä merenpinnasta. Nautin siinä pari kuppia kuumaa kahvia ja parilalla grillatun sämpylän lihatäytteellä. Nautiskelin jonkun aikaa perille pääsystä ja maisemien kauneudesta. Laskuun lisäsin vielä lisää vaatetta, sillä siinä viima lisää kylmyyttä.

Vesipisaran elämä

Sitä kun on aikaa ajatella, niin pysähdyin katsomaan vesiputousta joka tuli muutaman sadan metrin korkeudelta alas. Hauskan näköistä, ihan tuli Palanderin Kalle mieleen kun vesi kierteli kallion kielekkeitä.

Sieltä se pisara tulee, menee puroon, sieltä jokeen, ehkä jopa koskeen pääsee vauhtia ottamaan. Päätyy järveen tai mereen, josta se höyrystyy, tulee vetenä tai lumena taas alas ja päätyy ehkä siihen samaan Slalom mäkeen jos hyvin käy.

Samaan aikaan joku ajeli punaisella Ferrarilla siitä ohi, pisti vähän kaasua, syvästi murahti. Minulla kävi kuskia sääliksi, ei ehtinyt jäädä putousta katsomaan, eikä varmaan ehdi ajattelemaan elämän syvempiä syövereitä.

Liechtenstein

Mäen päältä lähdin laskuun ja lähemmäs 30 km sain päästellä vapaalla. Muutamassa paikassa vähän sai polkea ettei tuntuma katoa. Sitten pääsin taas hiekkateillä ja pyöräteille tasaiselle maastolle.

Loppumatka olikin helppoa ja tulin hyvissä voimin perille. Matkaa tuli 81,6 km ja aikaa meni 4h 13 min. Nyt jopa huomasin rajan ylityksen, en rajalla pysähtynyt, vähän jälkeen otin pari kuvaa.

Hiljainen on Vaduz, joka lienee suurin paikka täällä. Katsoin yhden hyvän katutanssi esityksen ja kävin syömässä.