Fiilikset

Nyt on yö levätty ja aamupala tankattu, alkaa taas elämä voittamaan. Yö ei ihan priimaa ollut, sillä kylmä hiki ja yskä häiritsi unta.

Tänään otetaan rennommin ja kerätään voimia seuraaville päiville. Käyn tutustumassa kaupungin nähtävyyksiin ja illemmalla ajelen kaupungista ulos, ettei aamulla siihen tuhraannu niin paljon aikaa.

Eilen kaupunkiin tulo oli todella hidasta, viimeiset 25km oli esikaupunkialuetta ja risteyksiä tuhottomasti. Nämä isot kaupungit jotka on meren äärellä voi toki laajentua voin mantereen suuntaan ja siksi keskustaan tulo kestää.

Eilen taas tuli mieleen se kaupungin viitta insinööri, voisin ohjeistaa jos tulisi kysymään. Tämä viitta insinööri on seikkaillut myös aikaisemmissa blogeissani. Aluksi oli viitoissa keskusta merkintä, mutta sitten vaihtui kaupungin osiksi, tämän kertoi yksi pyöräilijä kun raavin päätäni. Se viittainsinööri on asunut varmaan ikänsä Oslossa ja tietää ne aika hyvin, mutta Haimilasta tuleva turisti ei välttämättä ole niitä osannut opetella.

Veikkaan että jos Johannes Klaebo tulisi rullasuksilla Lappeenrantaan ja viitoissa lukisi Sammonlahti, Voisalmi ja Lauritsala, niin tuskin niitä tietäisi ja tuskin olisi niihin asiaa. Ei minulla niitä kaupunginosa viittoja vastaan mitään ole, mutta kyllä se keskusta pitäisi olla erikseen aina merkitty.

Kuninkaan linna

Tein kierroksen ulkoa ja ihastelin puutarhaa, joka oli vaikuttava. Siellä oli myös upea tunnelma, ihmisiä oli viettäessä vapaa-aikaa nurmikolla loikoillen ja muutenkin rento meininki.

Olisi ohjattuja kierroksia ollut, muttei ollut oikein tarmoa lähteä tunniksi kiertämään.

Eilen jäi nuo kuvat aika vähiin, artikkelikuvakin oli jäänyt eiliseltä pois. Vetoan eilisestä blogista kirjoittajan vajavaiseen mielentilaan. Laitoin Kuninkaan linnan kuvan nyt sinne. Tänään pistetään parempaa kuva kavalkadia.

Vigelandin veistospuisto

Oli mielenkiintoinen paikka, ehdottomasti käymisen arvoinen, pari-kolme kilometriä keskustasta. Veikkaan että on taiteilijat ottanut jotain miestä vahvempaa, että ideat on syntyneet.

Alue on laaja ja myös siellä hienot puistot ympärillä. Eikä voi liikaa korostaa kuinka hyvinhoidettua kaikki on. Ei tästä oikein osaa muuta kertoa, kuvat puhukoon puolestaan.

Muutos suunnitelmaan

Oli tarkoitus lähteä Oslosta suoraan etelään ja mennä pieni lauttamatka Moss:sta Horteniin. Sieltä ei kuitenkaan löytynyt hinnaltaan mitään edes lähelle siedettävää majoitusta. Kaikki huokeammat oli täynnä.

Vaihdoin vähän suuntaa ja kierrän merenkurkun länsipuolelta, matka lienee aika lähelle sama. Sieltä löysin Norjan hintatasossa kohtuuhintaisen majapaikan. Näistä en kyllä pidä, koska ei ole henkilökuntaa ja aina tulee jotain säätöä. Eikä se pettänyt tälläkään kertaa, puhelinnumeroa ei heiltä löytynyt vaikka muistan sen siihen laittaneeni, ihan maakoodin kanssa.

Sen takia en saanut ovikoodia, vaikka varausvahvistukset ja maksukuitit tuli. Reilun puolen tunnin oven takana oleskelun jälkeen onnistuin sen viimein saamaan ja huoneeseen olen tyytyväinen.

Suomi pojat

Matkallani yhdessä ylämäessä rupesin katsomaan onko edessä menevällä Suomen lippu tarakalla. Lähempänä huusin Suomipoika ja pyörä pysähtyi välittömästi. Ilmari Tampereelta oli ollut matkassa jo pitkään, kiertänyt mantereen kautta ruotsiin ja Norjan rannikolle. Täältä jatkaa Ruotsiin ja mietti polkisiko Puolan ja Baltian maiden kautta kotiin, pitäisi ennen syyssateita ehtiä.

Kaverilla oli tavaraa pyörässä niin paljon, että just jaksoin nostaa. Kuulema jotain ylimääräistäkin, kuten vanha rikkinäinen pyöränvanne. On sen vanteen kanssa polkenut niin paljon että vie kotiin ja järjestää kunnialliset hautajaiset, asennetta on kaverilla. Tuli vähän huono omatunto kun minä jätin Unkarin kolarissa rikkoutuneen vanteen ihan heitteille.

Eikä tässä vielä kaikki, sieltä tuli koiran ulkoiluttaja ja kuuli kun puhuttiin. Hän oli Ville Joensuusta, nyt asunut neljä vuotta Norjassa ja sitä ennen ympäri maailmaa. Oli öljyn etsintä firmassa töissä ja nyt siirtynyt enemmän toimistohommiin perheellisenä. Sanoi ettei täällä pienessä kylässä Suomalaisia näe, Oslossa kyllä.

Huilipäivä

Tai melkein, sillä ne nähtävyydet oli aika kaukana toisistaan, mitä minä valitsin. Linnan ja patsaspuiston lisäksi halusin nähdä oopperatalon ja samalla katsella satamaa. Myös Viikinkimuseo oli ohjelmassa, paitsi että oli kiinni. Kävin kuitenkin portin takana ihastelemassa rakennustelineitä, harmittaa etten ottanut teille kuvaa niistä.

Rasitukseen ei lasketa ensimmäisiä 16 kilsaa, koska ei ollut pyöräilyhousut jalassa. Ne oli niitä kulttuurikilometrejä. Päivän saldo 61,2km ja 3h 31min ajoa.