Linz

Jaan tämän reissun osiin ja välimaaleihin. Ensimmäinen oli Bratislava, toinen Wien ja tämä kolmas Linz. Tuntuu hyvältä päästä välillä maaliin, vaikka matka jatkuu. Rytmitän ajopäiviä myös pienillä tavoitteilla. Tällä keinolla matka ei tunnu niin pitkältä, eli periaatteessa huijaan itseäni, mutta se toimii.
Tässä samalla hyvästelen myös Tonavan, sen rantoja olen seuraillut 600km. Toki välillä reitti on kierrellyt sisämaassa, mutta todella paljon ollut pyöräreittejä ihan Tonavan reunassa.
Linz:n torttu on yksi Itävallan kuuluisista herkuista. Sen seuraksi sopisi parhaiten makea jälkiruokaviini, mutta hyvin maistui myös tuoremehun kanssa. Maku muistuttaa todella paljon Runebergin torttua.

Viikon yhteenveto
Nyt on viikko vierähtänyt matkalla, yhdessä hujauksessa tuntuu menneen. Matka edennyt aika lailla suunnitelmien mukaan, jos ei sitä äkkipysäystä lasketa. Olen matkallisesti myös aika tarkkaan siinä missä arvelinkin, viikossa tullut 670 km. Tulopäivänä ja kolaripäivänä ajot jäi lyhemmäksi.
Valtava määrä pyöräilijöitä oli reiteillä, arviolta 2/3 osaa sähköpyörällä. Luulen että järjestävät niiden kanavaristeilyjen vastapainoksi pyöräilyä. Sehän on hyvä tapa tutustua alueisiin.
Ensimmäiset päivät tuuli vastaan. Eilen oli liki tyyni keli ja tänään se jo hyväili selkää Linziin ajellessa.
Sää on kyllä suosinut, ekana päivänä ihan pieni sade ennen Budapestiä ja yhtenä aamuna 15km ajelin pienessä sateessa. Aamulla olen joskus hetkeksi laittanut tuulitakin tai liivin, muuten ihan kesä-asussa.
Majoitukset olleet hyviä ja edullisia. Hintataso 30-50,- välillä, Wienissä maksoin 80,- Poikkeus vahvistaa säännön, tänään iltapäivällä kun rupesin katsomaan majoitusta, niin näytti ettei alle 150,- löydy punkkaa. Sitten löytyi yksi Apartment 39,- En uskaltanut paljoa tältä toivoa ja meni vielä senkin alle.
Kohti Salzburgia

Tässä taas toistuu vanha totuus, kaupunkiin on helppo tulla, mutta ulosmeno vaikeaa. Nyt tosin tulin kanavan laitaa pyörätietä ja ei helpompi olisi voinut olla.
Keskustasta ei mitään kevyen liikenteen ohjausta lähtöni suuntaan, autoille kyllä Salzburg viitat. Joka paikassa ei saa pyörällä ajaa ja ohjaavat lähinnä moottoriteille, tietyöt sekoittaa pakkaa aina lisää. Pienen seikkailun jälkeen pääsin oikeaan suuntaan menevälle baanalle, sieltä löytyi pyörätiekin.
Hieman hidasta oli eteneminen, sillä liikennevaloja oli tosi tiuhaan yli 30 km matkan ajan. Jäi mieleen kun lähdin Linzn keskustasta että Maraton ajettu. 75km paikkeilla loppui "taajama".
Seison kuitenkin mieluummin valoissa kuin lähden taas etsimään uutta kypärää.
Pidän tässä taukoa varjoisella penkillä ja kirjoittelen blokia samalla. Tuossa poliisilaitos vieressä ja kysyin ohimenneiltä virkavallan edestajilta varmistuksen miettimääni ajoreittiin. Sanoivat sen olevan paras tuolla kalustolla. Taajaman jälkeen jouduin vielä ajamaan toistakymmentä kilometriä ruuhkaisen nelikaistatien reunassa, ei kiva.
Eihän sitä mansikoita ja kermaa aina voi syödä, pitää kakkuakin olla. Ihan loppumatkasta sain onneksi vielä rentoutuspätkän, ajelin 6km joen vartta hiekkatietä ja sattui tuo komea kylä vielä reitille mistä kuva.

Kyllähän noita kilometrejä näyttää kertyvän. Kestääkö yhdet renkaat koko reissun, jos ei puhkea?
Odotellaan juttuja ja kuvia vuoristo-osuudelta.
Kyllä renkaat kilometrit kestää, jos ei jotain terävää satu kohdalle. Minäkin odotan niitä kauhun sekaisin tuntein.