Ulos kaupungista

Kysyin aamulla respan kaverilta reittiä ulos kaupungista ja hän piirsi minulle kaupunkikarttaan merkit Stadio San Paololle asti. Se on ulkoapäin hyvin karun näköinen, edes stadionin nimeä ei missään näyttävästi esillä ja kuitenkin Italian kolmanneksi suurin jalkapallostadion.

Jatkoin siitä matkaa omalla suunnistuksella ja huomasin jossain kohtaa olevani umpikujassa, tie ei jatkunut mihinkään mutta kysyin varmuudenvuoksi pääseekö tästä Roomaan? Ei päässyt.

Keskivauhti

Olen ihmetellyt miten matkaa tulee ajotunteihin nähden aika maltillisesti. Mutta tämä tiestö selittää sen, sillä esim. eilen Pompeiji:stä Napoliin 30km oli jatkuvaa kääntymistä, liikennevaloja, ruuhkaa ja tie paikkapaikoin surkeassa kunnossa. Loppumatkasta oli vielä useamman kilometrin vanhat kiskot tien suuntaisesti, ne jouduin ylittämään useita kertoja ja tuo kapea rengas jos menee siihen väliin se on menoa. (täytyy tässä kohtaa laittaa ajokaveri Teemulle terveiset).

Tänään satulassa ensimmäisten 1,5 tunnin aikana tuli 22km, vasta sitten pääsin ulos ja normaaliin liikenteeseen. Tuossa tasaisella tiellä ajelen fiiliksen mukaan sellaista 25 vauhtia ja välillä ihan maisemia katsellen.

Myös nuo pitkät kilometrien nousut ajelen rauhallisesti, se on pakko että riittää paukkuja vielä pohjoisen nousuihin.

Tänään sain taas pitkästä aikaa vetoapua, läksin juuri kahvilta kun kaveri ajoi ohi. Kysyin ja näytin voinko ajaa hänen takanaan, si. Kaveri ajoi täydellistä nopeutta, lähes konemaisesti 28km/h tasaista tietä taakseen vilkaisematta. Oli tosi helppo tulla perässä, vähän kuin olisi istunut sohvalla ja katsonut avaraa luontoa. 17km metrin jälkeen hän näytti että kääntyy ja huikkasi ciao. Oli kiva jutella kun ymmärsin kaikki hänen jutut😊

Porukkahenki

Tien päällä lähes kaikki fillaristit morjestaa toisilleen. Tänään tuli arviolta 20 pyöräilijän seurue vastaan ja sieltä tuli oikein kunnon kannustusta, veikkaan että huomasivat ja tottakai tunsivat Lappeenrannan pyöräilijöiden ajopaidan.

Yhtenä päivänä olimme Luumäen päästään pyörällä porukan kanssa yhtä aikaa kahvilla. He tosin olivat Rikkilän leipomolla, mutta porukka henki on voimissaan.

Huonevaraus

Alkaa saada koomisia piirteitä minun huonevaraukset. Varasin huoneen ja luin että respa auki 24h ja ihan tien varressa. Tulin valoisan aikaan ja katsoin että näillä main pitäisi olla, kiertelin ja ajelin teitä ristiin rastiin navin mukaan. Ei löydy ja pimeä jo tuli, soitan sinne ja sielläkin päässä huonoa englantia puhuva henkilö. Kerron missä olen ja huone varattu, hän selittää ja minä kuumenen. Ei per... ei näy missään vaikka menen hänen ohjeiden mukaan.

"Hotellissa" ei ole valoja ja eikä ketään paikalla selviää lopulta. Respa on 24 puhelin ja avaa sähkölukon sitä kautta. Pyytää minua laittamaan valot ja sanoo että näkee nyt minut kamerasta. Rakennus on todella siisti ja ihan uuden näköinen, huomenna 8:00 pitäisi joku tulla keittämään kahvit.

Tänään oli mukava ajaa 125km ja 6h. Nyt on kiva käydä nukkumaan.