Torinoa kohti

Illalla mietin mitä tietä lähden etenemään, yksi niistä jatkaisi vielä vähän matkaa rannikkoa ja toinen lähtee suoraan sisämaahan. Jos näen aamulla jonkun paikallisen ketjun kiristäjän, kysyn neuvoa. Nyt on siis turhaa sillä päätä vaivata. Tärkeintä on saada hyvä lepo ja startata levänneenä.

Istuin ruuan jälkeen tuolla rannalla muurin päällä ja ihan vaan katselin ja ihmettelin, vailla syvällisempää tarkoitusta. Tuli kuitenkin yksi seikka mieleen, pyöräilin tänään kolmessa valtiossa ja ei se nyt ihan jokapäiväistä ole. Ennätys tässä on kuitenkin kolme valtiota tunnissa. Tulin Rein jokea alas ja siinä kohtasi Ranska, Saksa ja Sveitsi. Tämä siis edellisillä matkoilla.

Tein aamulla päätöksen ilman ulkopuolista apua, alkuperäinen reittini suunnitelmassa oli tästä sisämaahan, siinä joutuisi heti nousuihin ja jotenkin jalat on sen päätöksen kanssa eri mieltä. Ajan kuitenkin vielä rantareittiä n. 40km ja sieltä vasta mantereelle. Tässä myös vähän pienemmät tiet ja luultavasti hiljaisempi liikenne. Matkaa tulee vain muutama kilometri lisää.

Yksin liikkuessa näitä pieniä säätöjä on helppo tehdä kun ne on aina yksimielisiä. No kieltämättä reidet antoi tähän kehoituksen. Torinoon on täältä vielä matkaa, vähintään kaksi päivää kestää ajella. Tuossa vielä tunnelmakuva illan hämyssä.

Rankka tie

Tie alkoi tasaisena ja otin siinä alussa pari kilometriä extraa kun tie oli poikki. Näytti aika moni muukin pyöräilijä siellä seikkailleen. Aika alussa tuli pieni mäen tömpäre, tais olla 2,5 km nousu. Saihan siinä pään märäksi ja jalat lämpimäksi, mutta ei niin lyhyttä voi vielä mäeksi kutsua.

Neljän kaverin ryhmä meni ohi ja heittäydyin kantaan, ajelivat reilua 30 keskaria ja tuli kevyesti perässä. Kylän kohdalla vauhti ei paljon hiljentynyt, mentiin keskiviivaa ja ohitettiin autoja vasemmalta ja jopa oikealta kun ei muualla tilaa ollut. Tämä on ihan normaalia Italiassa, ei aiheuta pahaa verta. Itse en tuohon olisi lähtenyt, mutta näytti olevan kavereilla homma hallussa. Viitisen kilometriä ajelin perässä ja kun alkoi pidempi nousu katsoin parhaaksi heittää pyyhkeen kehään. Oli hyvä adrenaliini piikki.

Rantatie jatkui aika tasaisena 42 km asti, josta käännyin sisämaahan, Loano kohdalta. Tästä alkoi sitten ihan oikea mäki, 18,7 km pelkkää ylämäkeä, 808 metrin korkeuteen. Mäen päällä vaihdoin kuivan paidan ja kaivoin tuulitakin kassista, laskussa ei ollut liikaa.

Mäki laski 640 m korkeuteen ja takaisin ylös, nyt nousu oli 921 m korkeuteen. Alkoi olla jalat aika hapoilla, sanomattakin on selvää että pidin paljon taukoja.

Loppumatka olikin sitten mukavan helppoa myötämäkeä suurelta osin.

Villisika juoksi pienen porsaan kanssa tien yli, se oli hauska näky.

Majapaikka

Otin sieltä mistä löytyi, Ceva on kylän nimi ja edullinen siisti majoitus löytyi, vaikka etsittiin sitä hetki Australialaisen pariskunnan kanssa, jotka tulivat myös pyörillä samaan mestaan.

Kilometrejä tuli riittävästi noiden nousujen kanssa 102,6 km ja aikaa 5h 42min.

Artikkeli kuvassa on illalla syömäni pizza, siinä oli Piemontelaista naudanlihaa, eli lähiruokaa. Pizza taisi olla kallein vaihtoehto, maksoi 10,- Oli todella maukas ja paljon syötävää, silti ensimmäistä kertaa otan jälkiruuaksi muuta kuin Espresson, taisi tänään muutama kalori palaa. Tuon jälkiruuan hinta oli 6,- ei saattaisi Suomen ravintolassa ihan irrota tuohon rahaan. Täällä ei kyllä näytä juuri turisteja olevan, silti täynnä viimeistä pöytää myöten.