Matka numeroina

Aikaa matkaan meni 24 päivää, joista 2 pidin vapaata Napolissa ja Roomassa. Laskettu myös tämä päivä Lecco - Bergamo

Matkaa tuli 2071 kilometriä. Arvioni oli 2000km eli meni hämmästyttävän lähelle.

Aikaa kului polkemiseen 92h 47 min. Eli 4h 23 min / ajopäivä keskiarvo.

Nousumetrejä kertyi 16km 42m. Tämä tarkoittaa siis vertikaalisessa muodossa.

Join matkan aikana yli 100 litraa. Tästä ei tarkkaa laskentaa, perustuu arvioituun keskiarvoon.

Mieleen painuvia muistoja

Ensimmäisenä iltana ajoin loppumatkan pilkkopimeässä, toki lamppu valaisi tien. Satoi vettä ja tiellä ei juurikaan muuta liikennettä, vain heinäsirkkojen konsertti siivitti matkaa. Tuli mielettömän hyvä fiilis ja rauhallinen olo.

Toisena päivänä ajoin Etnan nousua. Loppunoususta oli jalat niin loppu etten pystynyt nostamaan niitä satulan yli ettei ruvennut vetämään suonta. Huilasin siis hajareisin pyörän päällä ja mietin positiivisesti enää 1800 kilometriä jäljellä.

Etnan valtava koko teki vaikutuksen ja mehukkaat rypäleet teiden varrella.

Pienten majatalojen ääretön ystävällisyys, en tuntenut itseäni asiakkaaksi vaan vieraaksi.

Ilta perheen kanssa, juteltiin ja syötiin ainakin pari tuntia. Isäntä esitteli puutarhan ja sen tuottamaa satoa.

Puhelin äänettömällä, edes viestit ei piippaa. Aluksi sitä tuli kaivettua esiin ja katsottua turhankin tiheään vanhasta muistista, mutta sitten se rupesi unohtumaan pitkiksikin ajoiksi.

Vuoristomaisemien antama nautinto, välillä nousut meni kuin itsestään nauttiessa luonnon näytelmästä.

Amalfin rannikko kannattaa kokea vähintään kerran elämässä.

Näin paljon historiaa ja kuuluisia rakennuksia ja oli mukava lisä matkan tekoon. Parasta oli kuitenkin se mitä näin tien päällä, normaali elämänmeno ja ihmisten arki, luonto, meri ja itse matkanteko.

Heikkoina hetkinä hien valuessa silmiin ja reisien valittaessa mietin että mitä pidempi ylämäki, sitä pidempään saan huilata alamäessä. En siis antanut minkään dropata mun tunnelmaa.

Varusteet

Ensimmäisessä artikkelissa olin eritellyt matkalle lähtevät tavarat. Ajovalo puuttui listasta, sen sinne lisäsin.

Kaikkia muita varusteita käytin matkalla paitsi vararenkaita. Ensiapulaukusta otin muutaman särkylääkkeen. En pidä sitä huonona asiana että näille ei ollut enempää käyttöä.

Pyörä toimi täydellisesti, kolme kertaa lähti ketjut pois matkan varrella, mitään muuta ei ollut. Ketjuja putsailin ja rasvasin muutaman kerran, samalla suhautin voitelut pyörien napoihin ja polkimien napoihin. Ilmaa renkaisiin tietysti lisäilin muutaman kerran. Omaa pientä pumppua en käyttänyt, vaan lainasin jalkapumppua millä saa kunnon paineet.

Shoppailut

Ostin matkan varrelta ketjuöljyn, jonka olin unohtanut ottaa. Uuden punaisen takavilkun, klossit ajokenkiin, yhdet sukat, alushousut ja T-paidan. Niin ja tussin myös.

Tietenkin ostin evästä ja juotavaa päivittäin.

En käynyt koko matkan aikana missään muussa kaupassa, enkä yhdessäkään turistikrääsä liikkeessä.

Tänään

Olin yön Leccossa. Tänään ajo Bergamoon, jonne vaimoni lentää ilta koneella.

Leccosta pääsisi mukavasti paikallisjunalla, jolla olemme joskus sinne menneetkin. Polkupyörän saa täällä paikallisjuniin vaivatta mukaan, sille ostettava oma lippu. Joskus ollaan ostettu liput automaatista ja sieltä ei osattu etsiä pyörille lippuja. Tarkastuksessa puhuttiin sujuvaa Suomea ja kerrottiin ettei ollut lippuja kukaan myymässä, arvatkaa kehtaisiko konnari kuin kauan meidän kanssa keskustella. Viittasi kintaalla ja mietti varmaan hulluja turisteja.

Päätin kuitenkin mennä sinne ajamalla, sillä tässähän on koko päivä aikaa ja tänään on Il Lombardia pyöräkisa, joka alkaa Bergamosta ja tulee Comolle.

Siellä ajaa lähtölistan mukaan myös Jaakko Hänninen ja Vincenzo Nibali. Täytyy käydä kavereita kannustamassa.

Il Lombardia pyöräkisä

243km ajo, lähtö Bergamosta ja maali Comossa. 25 joukkuetta ja 247 ajajaa lähtölistan mukaan. Mukana siis pyöräilyn kerma.

Valtava koneisto pyörittää rulettia. Ennen ensimmäistäkään kilpailijaa tuli kymmenittäin turva-autoja, poliiseja, moottoripyörä ohjaajia. Kaikki tiet oli luonnollisesti suljettu ja autot ohjattu pois koko tien alueelta.

Niiden kuskien jälkeen vasta todellinen karavaani tuli. Huoltoautot, hälytysajoneuvot, kymmenittäin moottoripyöriä, jokaisella joukkueella tietenkin omansa järjestäjien lisäksi.

Oli hienoa nähdä kisaa paikanpäältä, vaikka hetki oli aika ohimenevä. Suuntaavat juuri sinne Muro Di Sormanon nousuun, mistä kerroin.

Kiitokset

Kaikille myötäeläjille ja kannustusta antaneille.

Toivon että tästä tarinasta joku saa kipinän lajiin ja mahdollisesti johonkin matkaankin.

Olen varma että tämä matka pysyy muistoissani läpi elämän.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päätän raporttini Italiasta.

Juha