Haimilasta Kataloniaan

Matka alkaa siitä kun kotiovi sulkeutuu. Tavarat oli jo pakattu hyvissä ajoin ja polkupyörä pahvilaatikossa hieman purettuna. Laatikkoon laitoin myös muut kamani ja olalla vain pieni reppu.

Vaimoni toi minut Helsinki - Vantaan lentokentälle, lähtöselvitys automaatilla ja viemään pyörälaatikko sille osoitetulle tiskillejossa jossa otetaan isommat tavarat. Virkailija sanoi että Berliiniin menossa, mitä!? en kyllä ole, eikä ole pyöräkään. Otti uuden skannauksen toisesta lapusta ja sitten tuli Barcelona, näissä saa olla tarkkana. Kun sain laatikon käsistäni, niin turvatarkastuksen läpi odottelemaan lennon lähtöä.

Eihän valmistautuminen aina ihan putkeen mene, heräsin vajaa viikko sitten siihen kun pohje krampissa, äkkiä ylös ja venyttämään. Ei helpottanut ihan äkkiä ja pohje oli kosketusarka useamman päivän, onneksi nyt jo parempi. Sunnuntaina laskuvarjohypyn alastulo ei myöskään mennyt ihan putkeen tai ainakin luulen ettei ne muutama pomppu takapuolen varassa kuulunut suunnitelmaan. No ahteri kestää istumisen, pikkusormi on vielä turvoksissa kun vääntyi siinä samalla.

Lento saapui Barceloonaan n. 20:15 paikallista aikaa. Meni puolisen tuntia kun odottelin "matkakaveriani" hihnalta. Raahasin laatikon ulos ja pyörän kasaus töihin. Tässäkin puoli tuntia hurahti hämärtyneessä Barselonan illassa ja sitten vielä kassit kiinni ja kohti ensimmäistä majapaikkaa. En vaihtanut muita ajovarusteita kuin kengät ja kypärä päähän.

Majapaikkaani oli matkaa n.8 km mapsin mukaan. En löytänyt pyörätietä enkä pieniä teitä ulos lentokentältä, eikä edes taksikuskin ja poliisin neuvoista ollut apua. Näin tien mille olisi pitänyt päästä, mutta niin korkea aita välissä etten edes yrittänyt. Ajelin puolisen tuntia ja ainut reitti mitä olisi päässyt oli nelikaistatie ja pyörällä ajokielto. Niin hullu minäkään en ollut että olisin pimeässä sinne lähtenyt, vaikka valot olikin. Lopulta ajoin takaisin terminaaliin ja otin taksin. No tulihan siinä jo muutama kilometri harjoittelua ja tutustuttua Barcelonan lentokentän toimintaan.

Viimein itse asiaan

Olipahan lämmin yö, meni reilusti yli puolen yön ennekuin edes yritin nukkua. Sain kuitenkin muutaman tunnin hyvää unta ja aamupalalle heti 6:00, sillä haluan lähteä matkaan varhain kun lämpötila on vielä siedettävissä lukemissa. Aamupala oli vaatimaton, ei siitä muuta sanottavaa. Sekä lentokenttä, että majapaikkani sijaitsee keskustasta lounaaseen ja ei tarvinnut keskustan läpi ajaa kun lähdin matkaan. Isojen kaupunkien läpiajo on todella aikaa vievää, siksi olen tästä mielissäni.

Aurinko nousee n. 7:00 ja laskee n. 21:00, kyllä siinä välissä pitäisi pyöräilyt ehtiä hoitaa.

Ajelen El Llobregat joen varteen, joka on tuossa parin kilometrin päässä. Olen aivan merenrannassa ja suunnitelmissa oli ottaa kuva polkupyörästä joen varrella, eli lähellä 0 - korkoa. Joki oli täysin kuiva, jäi sitten kuvakin ottamatta. Tästä on sitten suunta vain ylöspäin...

Kaverit vinoili että mukavinta lukea minun juttuja kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, täytetään toivetta heti alkumatkasta. Olin ajanut joen vartta n. puoli kilometriä kun huomasin rengas tyhjä, ensin pumppasin ja uudelleen ajoon. Muutaman sadan metrin jälkeen taas tyhjä, eli rikki.

Vaihtotöihin siis, ensin hajosi muovinen rengasrauta kun oli uudet päällyskumit niin tiukat, sitten levisi pieni pumppuni osiin. Onneksi siihen rupesi kerääntymään katsojia pyörineen ja apua oli tarjolla. Kumi vaihdettu ja lainapumpulla ilmaa sisään, hyvin meni mutta... Sitten irtosi venttiilin sisäosa ja tietysti tuli ilmat ulos, tämä toistettiin kolmesti. Onneksi porukka ja työkalut lisääntyi, saatiin venttiili kiinni ja ilmat sisään. Olin reiluun tuntiin päässyt vajaan kolme kilometriä. Kävi mielessä jos ei vauhti parane, ehdin ehkä jouluksi kotiin.

Hidasta menoa

Ajelin joen vartta lähes kolmekymmentä kilometriä, hiekkatietä lähes koko ajan. Pienet asfalttipätkät hidasti vaan menoa kun oli niin jyrkät reunat että piti mennä yli kävelyvauhtia, taso vaihteli hyvästä surkeaan.

Pääsin viimein ensimmäiseen kylään tekemään juomatankkauksen ja etsimään pyöräkorjaamoa, josta olisin ostanut uuden sisäkumin, rengasraudat ja pumpun. Kolmessa paikassa kävin, kaikki kiinni.

Kuumuus alkaa korventaa ja huomaa ettei oikein pysy ajatus kasassa, täytyy pitää taukoa ja syödä vaikka ei ole nälkä. Kirjoittelen nyt syötyäni tätä tarinaa ja on vähän kaksijakoinen fiilis, istuessa ei matka etene ja aika käy pitkäksi. Tuolla auringossa ei pitkiä matkoja huvittaisi nyt edetä.

Mennään lyhyin askelin, ajan muutaman kilometrin ja pidän taukoa varjossa ja juon ja juon ja juon. Katsoin yhden pidemmän tauon jälkeen garminin lämpömittaria, oli kuitenkin puoli tuntia seisonut varjossa, näytti 37,2. vähän ukko hyytyy.

Eikä ne rengasongelmat siihen jääneet, onneksi olen hehkuttanut ettei reissuissa ole kumeja hajonnut, nyt ei tarvitse siitä enää kirjoitella. 2 vararengasta käytetty ja nyt vuotaa etukumi hitaasti.

Nyt on ilta ja voin rengas tarinan saattaa loppuun. Se rupesi koko ajan vuotamaan enemmän ja pumppaus tauot lisääntyi sillä pumpulla jonka sain parsittua kasaan. Kävin kahdessa vähän isommassa paikassa kiertämässä pyörä- ja huoltoliikkeitä, kaikki kiinni. Ajoin sitten vain eteenpäin ja nylkytin ilmaa renkaaseen. Alkoi usko loppua että tulee pimeä ennen majapaikkaa.

Vaikka ei ihan kaikki tänään onnistunut, loppu meni putkeen. Päätin yrittää linja-auto kyytiä viimeiselle n.30 kilometrille. Ajoin kylänmiesten ohjeiden mukaan bussipysäkille ja juuri kun siihen tulin ajoi oikeaan suuntaan menevä bussi paikalle. Häneltä kysyin saisiko pyörän kyytiin, ei saa yhtiö on kieltänyt. Vetosin että olen Suomesta ja huone maksettu sekä pyörä ajokelvoton. Sain puhuttua hänet ympäri ja pyörä konttiin. Pyörästä ei voinut maksua ottaa kun ei se saanut kyydissä olla. 4,60 oli aika huokea hinta tuosta helpotuksesta.

Ehdin vielä Solsonassa pyöräliikkeeseen ja nyt on pyörä kunnossa, sekä varakumeja repussa.

Vastauksia

Jukka kysyi onko varusteissa tapahtunut muutoksia? Nyt on oikeastaan viimeiset kolme reissua ollut lähes identtinen varustus. Jos tuohon jotain lisää, vaatii lisää säilytystilaa. Eikä noista vähistä enää osaa tinkiä.

Mökkiläinen pyysi kuvia ruuista, no tänään ei tullut kuvia eikä kunnon ruokia. Tuohon täytyy nyt heti tehdä parannus, sillä ei se pyörä kulje ilman polttoainetta. Kuuma keli vie ruokahalun, täytyy siis syödä kellon mukaan.

Iltakävely

Mukava tehdä vielä suihkun jälkeen pieni jaloittelu ja tutustua kylään. Nuo hämärät ja hiljaiset kadut on jotenkin minun juttu, niissä on tunnelmaa.

Lähes pakko oli käydä paikallisessa Sputnik pubissa, aika hyvin se Saipan menestys on levinnyt. Otettiin Raipen kanssa yksi puoliksi.

Nämä julkaisut menee aina myöhään, täällä on kello tunnin vähemmän ja jotenkin ne viimeiset tarinat tulee vasta kun vähän keho ja kähö tasaantunut. Pitää myös varoa ettei näistä tule liian pitkiä vuodatuksia, ei ole tarkoitus Iijoki, eikä kirkkojoki sarjaa kirjoittaa.

Päivän kilsat ja ajoaika. 88,5km ja 4h 47min. Ajan ne 30km jossain vaiheessa mitkä istuin bussissa, no on huono omatunto.