4.10.2019

Tarquiniasta Grosseton rannikolle

Turhan monta risteystä

Näyttää kartalta tai Mapsista nuo reitit mahdottoman selkeiltä, mutta todellisuus on muuta. Päivän aikana turkasen monta "kumpaan suuntaan" vaihtoehtoa. Teillä erikoisjärjestelyjä, tietöitä ja kaikkea muuta poikkeavaa joka ei kartoilla näy.

Eilen taas kerran vetäisin pahemmin pieleen, niitä pieniä virheitä ei edes lasketa. Tiellä oli sininen viitta Grosseto, joka on suuntaani, sinne siis. Olin ajanut pari kilometriä ja tie muuttuu nelikaistaiseksi ja oudon leveäksi, tarkistan tilanteen ja moottoritiellä olen. Täälläkin pienet tiet sinisillä ja moottoritiet vihreillä kylteillä.

Ei muuta kun nostan pyörän keskikaiteiden yli ja takaisinpäin. Tulen hetken päästä sillalle ja katson että minun tieni menee tuossa 40 metriä alempana. Siitä oli hyvä tutkia maastoa ja huomasin oikopolun, kun menen käytöstä poistettua ramppia alas, parin junaradan yli, tehdashallin reunaa niin pääsen siihen tielle. Suunnitelma oli täydellinen.... paitsi etten nähnyt sillalta kaksi metriä korkeaa verkkoaitaa. Siinä se tie olisi kymmenen metrin päässä, läksin takaisin Vesalan biisin tahdittamana.

Tulin siihen samaan kohtaan missä oli sininen viitta kohteeseen, en lähtenyt uudestaan samalle tielle. Otin reilummin takaisin ja sieltä löytyi väylä jatkoon. Olin saman aidan toisella puolella kuin puoli tuntia sitten.

Tieviitat

Kun nyt tähän tie aiheeseen päästiin niin otetaan toinen ihmetyksen aihe. Täälläkin tiet merkitty numeroin karttoihin ja myös teiden varsissa, mutta yksi asia ei mene minun pieneen päähäni. Miksi hemmetissä ne numerot on vasta 200 metriä tai 2km sen risteyksen jälkeen?

Minun logiikka sanoisi että se numero pitää olla risteyksessä josta on kääntymässä. Haluan tähän vastauksen Italian korkeimmalta viitan haltijalta.

Älä eksy tälle tielle

Kysyin isännältä neuvoa päivän reitille, sillä tämä pätkä oli askarruttanut jo koti Suomessa. Näyttää ettei pientä tietä mene missään tai sitten menee armottomaksi koukkimiseksi ja matka ei etene. Hän ei ollut pyörä ihmisiä ja ei ollut varma saako isolla tiellä polkupyörällä ajaa.

Läksin loistavan aamupalan saattelemana ja ajelin ensimmäiset 15km pientä tietä. Sitten saavuin isolle tielle ja siinä ei ollut ajokieltoa pyörälle.

Se tie oli vihreä E80 ja sininen SS1 yhdistelmä. Ajoin sitä 75km ja voin sanoa ettei ollut nautinto, sillä sen nelikaistatien piennar oli olematon ja välillä sortunut koko valkoisen viivan osalta. Lisäksi tien reunassa oli suurimman osan matkaa metrin korkuinen metallikaide, siitä ei juuri karkuun päässyt. Haastetta lisäsi kasvillisuus joka tunki tielle, sain aika monet raipaniskut sillä oli pakko ajaa aivan reunassa. Tuuletin railakkaasti kun käännyin Grosseton keskustaan.

Päivän saldo

Pääsin 104km lähemmäs päämäärää ja istuin satulassa 4h 32 min. Majapaikan löysin helpolla ja kuuma suihku teki terää loppumatkasta viilenneen kelin päälle.

Ravintola kymmenen minuutin kävelyn päässä ja kyllä ruoka taas maistui päivän touhotuksen päätteeksi. Oma jännitys kun tilaa Italialaisella listalta ja sitten huomaa mitä tuli tilanneeksi. Voisihan sitä kysyä, mutta sitten häviää se yllätys momentti.

Buona notte

Kommentit

One comment on “Tarquiniasta Grosseton rannikolle”

Vastaa käyttäjälle Kari Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.