Kroatia ja Slovenia

Yksi retken tavoite oli saada neljä uutta valtiota pyötäiltyjen maiden joukkon. Tärkein tavoite oli kuitenkin nähdä ja kokea uutta.

Laskelmien mukaan olen nyt noin 13 tuhatta kilometriä ajanut Euroopassa Suomen rajojen ulkopuolella. Tästä noin puolet suosikki maassa Italiassa. Italiassa olemme ajaneet rakkaan Vaimoni kanssa lukuisia kertoja.

Kohti Adrian merta

Nyt lähdin myöhemmin, sillä söin tukevan aamiaisen hotellilla. Ensimmäiset 20km meni ihan mukavasti, vaikka jalat on hieman kohmeessa aamuisin. Sitten tuli 5,5km nousu, jyrkin kohta oli 14% kaltevuus. Kirosin ääneen ja hoin itselleni nousee, nousee, sen kohdan jälkeen oli pakko puhaltaa. Olin läpimärkänä hiestä, silmiä kirveli ja voittaja fiilis.

Yksi tuttu lääkäri aina sanoo, sillä se lähtee millä on tullutkin. Tuossa on jotain perää pyöräilyn osalta, vaikka en sen juttuihin muuten uskokkaan.

Oli mäkinen maasto sen alun jälkeen, hyvät harjoitusmaastot, ihan vinkkinä pyöräily kavereille. Tuossa Slovenian kohdalla odottelin milloin Tadej Pogacar tulee vastaan, ei näkynyt. Siinä on sen verran kova kirimies, että vois olla Henkkakin kovilla.

Ei nuo korkeuserot kuviin tallennu, tuossa lähti lasku jossa vauhti nousi yli 60 ilman yritystä.

Tippukiviluola Postojna Cave

Hyvästä vinkistä tuonne eksyin ja oli kyllä upea kokemus. Sen valtava koko oli jo pelkästään vaikuttava, ajettiin junalla pitkät pätkät ja käveltiin lisäksi. Koko kuola on 24km pitkä.

Ikää noin kaksi miljoonaa vuotta. Luolassa asuu myös Olmia, vaaleita sokeita luolasammakoita, jotka aikaisemmin uskottiin olevan vauva lohikäärmeitä.

Trieste

Italian satamakaupunki, noin 200 000 asukasta. Tunnelmallinen vanha kaupunki, täällä voisi viettää pidempääkin aikaansa.

Hyvin täällä myös tarkenee. Tänään 107,4km ajoaika 4h 57min.