Aistit lujilla

Jos on jalat olleet kovilla, niin on ollut aistitkin. Uskomattoman kauniita maisemia matkan varrella ja varsinkin sateen jälkeen tuoksut on mahtavat. Pyörän päältä ehtii niitä hyvin katsella ja pyörä on helppo pysäyttää lähes mihin vain.

Yksi vastakkaisen sukupuolen edustaja yritti pysäyttää minut tahtomattani tulemalla kolmion takaa suoraan eteen. Puhelin korvalla suunnitteli varmaan jotain paikallista muovikuppikutsua. Onneksi oli sormet jarrukahvoilla, koitan ennakoida tilanteita ja se tuotti hedelmää. Tiukka jarrutus ja pikainen suomenkielen oppitunti kääntyjälle.

Shoppailua

Tein huomion että ruokakauppojen ja kahviloiden lisäksi olen käynyt Messinan Duomossa ja yhdessä pienessä putiikissa ostamassa ketjurasvaa. Ei ole ollut hinkua kauppojen hyllyjä katsella, en kuitenkaan voi mitään ostaa eikä millekkään edes tarvetta.

Pyörän pieni huolto paikallaan. Ketjut puhdistin ja rasvasin, myös pyörien ja polkimien laakerit sai kevyen öljysuihkeen. Jalkapumppua sain lainaksi jolla sai paineet kohdalleen, olikin jo pari kiloa tippunut, täytyy siis hieman useammin pistää ilmaa. Päällisin puolin katsoin että kaikki osat kiinni ja matka jatkui.

Uusi päivä

Aamu alkoi sateisena, majatalon emäntä ihmetteli lähdenkö tällä kelillä ajamaan. Kerroin hänelle että on hyvät sadevaatteet ja huikkasin arrivedersi, vilkutus sarakkeeseen yksi rasti lisää.

Ensimmäiseen tuntiin mahtui tapahtumia, ensin pakersin muutaman kilometrin ylös ja sitten kieli keskellä suuta shikaaneita alas. Vettä tuli sen verran reilusti että kurvit oli ajettava hyvin hillitysti. Mäen alla oli risteys, mistä olin jo etukäteen arvuutellut kumpaa reittiä ajan, toiseen oli pyörällä ajo kielletty eli menin siis sinne vahingossa rillit huurussa. Tuli vastaan varmaan pari Suomalaista kun torvi soi niin pitkään, onneksi viiden kilometrin jälkeen pääsin oikealle tielle.

Tunnin jälkeen sade lakkasi ja pakkasin sadeasun sekä kenkäsuojat kassiin. Katsoin kartasta että nyppylä edessä, siis oma arvioni 2-3 kilometriä nousua. Ei ollutkaan nyppylä vaan meni ihan mäen nimikkeelle, liki 9km jatkuvaa kipuamista. No sieltähän oli taas tosi mukava huristella alas kuivaa tietä kanttaillen.

Pisin suora

Paestumin raunioilta Salernoon rantatietä SP 175 on noin 45km lähes suoraa ja tasaista tietä. Voisi luulla tylsäksi, mutta hyvin siihenkin tapahtumia mahtui. Alkumatkasta etsin ruokapaikkaa, kaikki kiinni tai siihen aikaan ei ruokaa tarjoilla, tyydyin kadunvarsi banaanilounaaseen.

Rantatie on oikea beats bulevardi, toisella puolen rantahiekkaa ja baareja, jotka ei nyt olleet auki. Toisella puolen asutusta, veikkaan kesäkämppiä ja vuokrataloja. Myös lieveilmiöt kuvassa mukana, kadun varrella oli myynnissä sellaista kauppatavaraa että maalaispoika kieputti kampia eikä edes kuvaa ottanut.

Kävin ottamassa kupin kahvia ja jäätelön suoran loppupuolella. Sattui paikallinen maantiepyörilijä myös kahvitauolle. Oltiin lähdössä samaan suuntaan ja kysyin jos voin ajaa beesissä, sehän sopi. Kaveri pisti heti n. 32 mittariin, no ajattelin että mennään nyt kun vetoapua pyysin. Muutaman kilometrin jälkeen vauhti rupesi kasvamaan ja parhaimmillaan mentiin 35 vauhtia. Olin jo heittämässä pyyhkeen kehään kun vauhti taas tippui "hillittyyn" 32 keskariin, siinä mietin että kympin ajan ja sitten saa mennä menojaan. Kaveri onneksi juuri siinä kympin kohdalla rupesi kysymään minne jatkan huomenna ja siinä jutustellessa vauhti tippui säädylliseen. Oli helppo tulla isoon kaupunkiin kun opas meni edeltä, sain toisen 15km vetoavun matkalla.

Matkaa 90km ja aika 4h 46min.

Heran temppeli

Matkan varrelle sattui mukavasti historiaa. Heran temppeli rakennettu n. 560-530 eaa. On osa Unescon maailmanperintökohdetta.

Käsittämättömiä rakennuksia on tehty sen aikaisella tekniikalla. Ei kai vieläkään ole selvillä kaikkia menetelmiä millä kivet on kuljetettu ja ylös nostettu.